torstai 16. maaliskuuta 2017

Työnhaussa omakehu ei haise!

Livenä blogissa! Taikun väki ahkeroi parasta aikaa kirjastolla CV-työpajalla. CV-työpajaa saapuivat vetämään meidän tutut yhtestyökumppanit Tiina ja Susanna. Tiina Rautio on palveluohjaaja ja Susanna Mendelin-Sonny toimii työhönvalmentajana Oulun kaupunkiseudun työllisyyspalveluissa. Susanna ja Tiina käyvät kerran kuukaudessa Limingassa ja heille voi varata ajan Taikun kautta. Tiinan ja Susannan mukaan oli lähtenyt vielä työhönvalmentaja Mervi Mottisenkangas. Kolme naista täynnä asiantuntijuutta!

Nykyään lähtökohtana kaikelle työnhaulle on se, että CV on kunnossa. Curriculum Vitae, CV, eli ansioluettelo on työhakemuksen liitteeksi lisättävä katsaus työnhakijan työkokemukseen, koulutukseen ja muihin taitoihin. Hyvä CV tuo esille työnhakijan pätevyyden haettavaan työpaikkaan jo ensimmäisellä silmäyksellä.

CV on usein malliltaan perinteinen ja valmiita pohjia on hyvin saatavilla netistä, mutta alasta riippuen luovuuden käyttö on enemmän kuin sallittua. Yhteystietoihin liitetyn sähköpostin täytyy olla ehdottomasti omalla nimellä, esim. töpöhäntä@gmail.com ei ole asiallinen työnantajien silmissä. Gmail on suositeltava ilmaissähköposti. CV:n tallennusmuotoon kannattaa myös kiinnittää huomiota. PDF on suositeltavin, luotettavin ja tulostuksen kannalta varmin.

CV:n sisältö on tärkeä, mutta visuaalinen ilme on yhä olennaisempi. Kirjoitusvirheet on katsottava tarkkaan, pyydä kaveria lukemaan CV. Kiinnitä huomiota myös fonttiin, comic sans ei ole enää kuuminta hottia. Ylipäätään CV kannattaa luetuttaa, koska itse sokeutuu omalle tekstille ja omille taidoille. Työnhaussa omakehu ei haise! Jos et itse usko itseesi, ei työnantajakaan usko sinuun.

Oma kuva kannattaa liittää ansioluetteloon. Kun pääset työhaastatteluun, niin työnantaja muistaa ja yksilöi hakijan kuvallisen CV:n kautta paremmin. Kuvan ei tarvitse olla passikuva, myös soveltuva vapaa-ajan kuva on sopiva, mutta harkintaa tulee käyttää. CV:n tehtävä on myydä sinut työhaastatteluun.

On erityisen merkittävää mitä profiilissa on, laita vahvuudet siis heti CV:n alkuun profiiliosioon. Profiiliin kannattaa tiivistää, kuka olet, eli lyhyt esittelyteksti itsestäsi ja tavoitteistasi, näytä persoonaasi. Profiilin tehtävä on herättää työnantajan kiinnostus. Totuus on se, että työnantajan intressi on miten hän hyötyy sinusta, mutta myös se, että millainen työyhteisön jäsen olet.

Jos sinulla ei ole työkokemusta, niin kannattaa painottaa harrastuneisuutta ja mahdollisia luottamustehtäviä. Jos työkokemuksesi on kuntouttavasta työtoiminnasta, voit kirjoittaa sen ansioluetteloon työtoimintana. Työkokeilu kirjataan myös työkokemusosioon. Muista huolehtia aina todistukset kaikilta työnantajilta, olipa kokemuksesi sitten palkkatyö, työkokeilu tai kuntouttava työtoiminta. 
Nuorilla on hyvä olla ikä ansioluettelossa näkyvissä.

Trendinä työnhaussa on tällä hetkellä suosittelija. Jos sinulla ei ole työkokemusta eikä työnantajaa suosittelijaksi, voi suosittelijan hakea muusta elämästä, kaveriporukasta, harrastusporukasta, tai pyydä suosittelijaksi vaikkapa entistä opettajaa. Jos käytät suosittelijana vanhaa työnantajaa, niin ole häneen yhteydessä. Kerro entiselle työnantajalle, että hän on edelleen CV:ssä ja yhteydenottoja uusilta rekrytoijilta voi tulla.

Työkokemukseen merkitään uusin työ ylimmäiseksi, samalla kaavalla täytetään myös koulutusosio. Jos työkokemushistoria on pitkä, niin voit listata esimerkiksi kuusi viimeisintä työtehtävää. Olennaista on painottaa kyseisen alan työkokemusta, eli se mihin haet, kerro siitä kaikki osaamisesi. Tarkempi kuvaus työtehtävistä on myös tärkeää kirjoittaa auki.


Harrastukset on perusteltua kertoa. Jos esimerkiksi harrastat liikuntaa, on se aina hyvä mainita. Tai jos työnantaja on esimerkiksi koiraihminen, niin kerro mahdollisesta omasta koiraharrastuksestasi. Harrastuneisuus kertoo aina motivoituneestasi ja esimerkiksi käsityöt voivat kertoa pitkäjänteisyydestä. Kaikki tekeminen on aina plussaa!

Kiitos Merville, Susannalle ja Tiinalle timanttisista CV-opeista!


Tiina Rautio, Susanna Mendelin-Sonny ja Mervi Mottisenkangas